Hetken ehtii hengähtää..

Viikonlopun riennoista on pikkuhiljaa toivuttu :) Perjantaina siis Mimmulla hoitajansa kanssa Helkky Pakarisen kouluvalmennus, joka sujui oikein kivasti, ja lauantaina seuraestekilpailut Mäntsälässä, luokkina 50-60 cm ja 70 cm. Suoritukset olivat oikein hyvät noin ensimmäisiksi kisoiksi, vaikka pieniä virheitä tulikin Mimmun käydessä todella kuumana. Eipä sekään ole ollut estekisoissa sitten viime joulukuun. Nyt vain lisää ratoja alle ja rutiinia kisoihin.

Sunnuntaina vuorossa Minjan kanssa ensimmäiset mätsärit Utissa. Listat olivat muuttuneet sen verran että meidät oli siirretty muutamaa paria aiemmaksi, joten paikan päällä meinasi tulla hoppu kun meitä kuulutettiin kehään juuri kun sain ponin ulos kopista :/ Hups. Onneksi ottivat seuraavan parin kehään ensin, ja ehdimme hieman verrytelläkin ennen kuin anteeksipyydellen siirryimme kehään. Terhakasti esiintynyt Mini ravasi tosi hyvin, mutta jännittyneisyydestä kärsivät taas käyntiliikkeet. Tuomari veikkaili myös takakorkeutta jäykkyyden syyksi, sekin pitänee paikkaansa.

Esitetty hyvässä kunnossa, vielä takakorkea, hyvä tammaleima
Käynti jäykkä takaa, johtuen takakorkeudesta
Edestä suppuvarpainen
Hyvä ravi!

Voitimme parinamme olleen Jiki-ruunan (Turman Tallilta, missä Mimmu vietti v. 2010 kevään hyvässä hoidossa :)), mutta ykkösellä palkittujen kehästä jouduimme aika alkuunsa pois. Lausunto kuitenkin oli mukava ja varsa käyttäytyi taas kerran hienosti. Kotiin lähtiessä lastaukseen meni pieni tuumaustauko, mutta rauhallisen päättäväisellä otteella Mini pian kapusi traileriin.

Valokuvista vastasi veljeni, joten nämä nyt ovat mitä ovat :D Mini näyttää noissa valtavan suurelta, ja todellakin vaihteeksi erittäin takakorkealta. Pitäisikin yrittää mitata sitä tässä, muutosta on niin vaikea huomata joka päivä sen kanssa touhutessa.

Viimeinen lomaviikko (näistä huimasta 2,5 viikosta..) lähti käyntiin ja hetken tässä ehtii huilatakin. Suokit Stadissa -kisat jäävät Mimmulta väliin kun Annikalla oli muutaman viikon sairasloma eikä kunnollinen valmistautuminen täten vain ollut mahdollista. Harmi kyllä, kisoista näyttää tulevan todella harvalukuiset, vaikka osallistumisaikaakin jatkettiin :(

Vuokralle tarjotaan

Oman epäsäännöllisen työrytmini (joka toinen viikko en käytännössä ehdi ratsastamaan, korkeintaan aamuisin jonkun kevyen puoli tuntia) johdosta Mimmulle tulee aivan liikaa vapaapäiviä, vaikka sillä onneksi ahkera hoitaja onkin. Ei tule hevosen laihduttamisesta ja kunnonkohotuksesta oikein mitään, jos sitä ratsastetaan pari kertaa viikossa.. Niinpä päädyin laittamaan ht.nettiin vuokrailmoituksen, jos vaikka löytyisi sopiva ihminen meidän "tiimin" jatkeeksi :)

Tänään Mimmu pääseekin hoitajansa kanssa reissuun, kun KJR järjestää Helkky Pakarisen kouluvalmennuksen Kuuksossa. Ja huomenna heillä on edessä seuraestekisat Mäntsälässä :)

Ypäjältä eteenpäin

Piti kirjoittaa joku pitkä raporttipostaus Ypäjän reissulta, mutta taisi olla sen verran mehut vievä reissu ei nyt vaan irtoa! Sellaista kyytiä sai sitäpaitsi loikkia paikasta toiseen, että muistikuvat paikan päältä aukeavat lähinnä otettujen valokuvien kautta.. :) Niitä pääsee tarkastelemaan Picasaan alla olevaa kuvaa klikkaamalla:

Kuvien lisäksi on videomateriaalia kolmevuotiaista ilmestymässä osoitteeseen http://www.youtube.com/user/arroparro sitä mukaa kun saan niitä käsiteltyä. Uudesta tietokoneestani löytyi kamerani videoformaatin kanssa yhteensopiva ohjelma, joten ehkä saan nyt myös Harjun laatuarvostelukarsintojen videot lopultakin YouTubeen haluamassani muodossa! Siis saisin, jos viitsisin ;)

Jaapelin jälkeläiset pärjäsivät (luonnollisesti!) oikein hienosti, kirkkaimpana tähtenä tietysti Aarre Arvokkain joka voitti 6-vuotiaiden kasvattajakilpailun kouluratsastuksessa ja oli esteilläkin jaetulla kuudennella sijalla. Viisivuotiaiden laatuarvostelussa sijoittuivat olivat Pikku-Seikka ja Pikku-Epeli.

Kuninkaalliset ovat aina virallinen syksyn alkamisen merkki. Minulle tällä kertaa myös kesäloman alkamisen merkki :D Kaksi viikkoa ehtii kotona tehdä kaikkea "no mä sit joskus kun ehdin" -kategoriaan unohtunutta.. Niitä riittääkin. Mutta pitää myös yrittää rentoutua ja kerätä voimia pitkää talvea varten. Kesä on suorastaan hujahtanut ohitse, kohta nämä kirpeän kauniit, aurinkoiset syysaamut vaihtuvat rapaan ja loskaan, lumihankiin ja paukkupakkasiin.. Mutta tulee sieltä aikanaan se uusi kesäkin :)

Viikonlopun menovinkki: Suomenratsujen Kuninkaalliset 1.-4.9.

On taas se aika vuodesta, kun jokainen kykenevä ratsuputteintoilija suuntaa kohti Ypäjän hevosopistoa. Suosittelenpa myös kykeneville ei-ratsuputteintoilijoille. Voitte yllättyä siitä, miten mahtavia suomenhevosratsuja meillä onkaan! Tapahtumainfoa löytyy Hevosopiston sivuilta sekä Kipasta.

Valon Viola Samuli Puissancessa 2010

Itse korjaan viimevuotisen vain yksipäiväisen visiitin vahingon lähtemällä matkaan jo perjantaiaamuna ja olen Ypäjällä sunnuntaihin asti. Yhdessä päivässä ei kyllä ehdi kuin juosta paniikissa paikasta toiseen, kun on oriparaatia, ja tiukka minuuttiaikataulu siitä millä kentällä milloinkin on mielenkiintoisia hevosia. Siis jos reissun ottaa siltä kannalta, että tietyt hevoset on nähtävä, kuten minä ;) Eikä tämä koko viikonlopun aikataulu kyllä sen helpommalta näytä, nyt kun olen tulostanut kymmeniä sivuja aikatauluja ja lähtölistoja..

Perjantaina mittelevät laatuarvostelun finaaliin karsiutuneet kolmevuotiaat, ja silloin todennäköisesti istun tiiviisti Ypäjä-hallin katsomossa koko päivän. Jaapelivarsojahan minä ensisijaisesti kyttään, ja Harju-Vetopeli on listattu 13:45 alkavan ryhmän toiseksi, ja heti sen perään tulee vielä entisen opiskelukaverin hieno Palon Totemi. Samaan aikaan toisaalla kilpaillaan Tapiola Suomenratsujen 6-v kasvattajakilpailun ensimmäistä kouluosakilpailua, joissa aikataulu on tietysti suunniteltu niin, että upea Aarre Arvokkain on radalla n. klo 13:30. Täytyy siis jättää sen näkeminen kouluradalla lauantaille, toivon mukaan. Joten klo 10 alkaen päivän loppuun asti on tiedossa kolmevuotiaita, saapa itse henkisesti valmistautua ensi vuoteen, jos vaikka finaalipaikka Minillekin irtoaisi ;)

Oriparaatissa mukana tietysti Hermeli

Lauantai onkin sitten hankalampi päivä. 5-vuotiaiden laatuarvostelussa on lauantaina estekoe vuorossa, ja sieltä kyttäämme tietysti ensisijaisesti jaapelilaisia Pikku-Seikkaa ja Pikku-Epeliä. Seikka on radalla noin yhdeksän aikoihin, Epeli esiintyy n. puoli yhden tienoilla. Estekentän laitamille saa varmaan suunnata aamulla heti kahdeksaksi, koska siellä on mm. mielenkiintoinen sph-ori A.T. Musta Ritari. Kasvattajakilpailun toisen kouluosakilpailun lähtöluetteloa tai alkamisaikaa ei ole vielä ilmoitettu.. Kasvattajakilpailun esteiden ensimmäinen osakilpailu sen sijaan on ennen Oriparaatia derbykentällä, jos tulkitsen kilpailijatiedotetta oikein. Aarre Arvokkain kilpailee sekä esteillä että koulussa, joten jossain se täytyy ehtiä näkemään. Oriparaati on aikaavievä numero, klo 11:30-13, joten toivottavasti paikan päällä jaetaan viimevuotiseen tapaan tarkkaa aikataulua siitä, mitä oreja siinä nähdään ja millä kellonlyömällä, jotta "turhat" voi jättää pois. Tosin, kun ilman ensi kesän varsaa jääneenä noita oreja tulee kovasti mietittyä jo Minillekin, voi olla että katsomoon liimaantuu aika tiukasti.. Suomenhevosten avointa Helppoa A:ta tahkotaan aamuyhdeksästä pitkälle iltapäivään joten sitä voi käydä kurkkimassa silloin jos muulta liikenee aikaa, mutta Sumiainen pitää ehtiä nähdä - 10:25. Melko aamupainotteinen siis on tämä pakollisten nähtävien aikataulu osaltani, iltapäivästä ehtinee vähän hengähtääkin jo :) Jossain välissä kisataan tietysti estemestaruuden ensimmäinen osakilpailukin.

Sunnuntaina 5-vuotiaiden laatuarvostelussa on vuorossa kouluosuus, aikataulu on sama kuin esteilläkin eli heti aamusta Hiekkalaatikolle. 6-vuotiaiden kasvattajakilpailussa jäljellä on enää toinen esteosakilpailu. Estemestaruuksissa kilpaillaan ratkaiseva finaali. Päivän ehdottomasti mielenkiintoisin osuus itselleni on nyt toista kertaa kilpailtava Kelmin muistokilpailu -kür, joka on innoittanut lähtölistalle peräti 22 ratsukkoa ja näin klo 10 alkava luokka tulee kestämään yli neljä tuntia. Ihan koko aikaa ei ehkä raaski "tuhlata" yhden kentän laidalla, joten pitää sitten tarkemmin miettiä paikan päällä, mitä tapahtuu, missä ja milloin. Kenties niitä nelivuotiaitakin voisi jossain välissä yrittää katsastaa, niillä on vuorossa sunnuntaina esteet.

Ja sitten se on vain todettava, että häh, joko se on kaikki ohi, ja suunnattava kotiin kaikkien exposta tarttuneiden ostosten ja kuvia pullistelevan kameran kanssa..

Äkkivilkaisulla tämä voi vaikuttaa olevan hyvin kaukana rentouttavasta viikonlopusta :D Mutta tämä on koko vuoden kohokohta, pääsee näkemään tuttuja, ja hienoja hevosia. Ja, mikäli hyvin käy, tämä saattaa olla viimeinen vuosi Kuninkaallisissa pelkkänä turistina..

Kisatunnelmia

Espooseen asti siis lähdin Mimmua koulukisoihin viemään - jos ratsastaja ei tule ratsun luo, ratsu tulee ratsastajan luo ;) Kisojen kolmas ja viimeinen luokka eli B-merkin kouluohjelma oli merkattu alkavaksi vasta noin klo 14:30, joten aamulla ei kerrankin ollut mikään kiire. Olin edellisenä iltana pessyt Mimmun viime hetken viritysratsastuksen jälkeen, joten aamulla se sai vielä mennä hetkeksi ulos (loimitettuna :P) pakatessani kamoja kaikessa rauhassa. Sitten vain lettiä vääntämään, mikä oli aika epätoivoinen operaatio, kun ei oikein tiedä mikä ylipäänsä olisi edustava letti tuollaiseen risukasaan.. Koska verkkokaan ei oikein toimi, päätin yrittää löysää ranskalaisentyyppistä. Siitä pääsee vähiten jouhia karkaamaan. Lopulta lähdimme matkaan yhdentoista pintaan.

Letti levisi loppuvaiheilta jo Mimmun puistellessa päätään kun valmistelin sitä kuljetukseen, joten siinä on pieni epäesteettinen patenttiviritys korjauksena. Kilo lakkaa päälle ja lookki ihme kyllä piti päivän loppuun asti.

Loppumetreillä tuli pieniä navigointivirheitä (ostan sen navigaattorin vielä.. joku päivä), mutta suhteellisen ajallaan pääsimme perillekin. Heppa kuntoon ja verryttelyyn mars, jotta ratsastaja pääsee vuoden tauon jälkeen ottamaan tuntumaa hevoseen. Avataanpa tässä yhteydessä siis tätä edellä mainittua yhtälöä. Kyllä, olimme ihan kokeiluhengessä liikenteessä, jotta nähdään ratsukon tämänhetkinen yhteistyö ja taso, ja tiedetään mitä jatkossa suunnitellaan Mimmun pään menoksi. Laihdutuskuurin ja yleisen kunnonkohotuksen lisäksi.

Verryttely sujui hyvin ja menimme reiluksi puoleksi tunniksi autolle huilaamaan ennen lähtövuoroa. Ennen starttia pääsisi vielä kentänpäätyyn verryttelemään kahden ratsukon ajaksi.

Progroomi eli autokuski eli sponsori eli valokuvaaja eli minä itte vauhdissa

Viimeiset puleeraukset vain ja kohti kisakenttää.

Prosentteja esityksestä tuli 57,609 ja Mimmu oli luokassa 6/8. Meni niin kuin odotettiinkin, pisteet tasaisesti 5-6 (paitsi yhdestä laukkakeskiympyrästä 7), Mimmu oli vähän nuutunut jo eikä lainkaan syttynyt radalla, jos se nyt sitä koulukisoissa harrastaakaan.. En tarkemmin ajatellen muuten edes ole koskaan nähnyt sitä kouluradalla, paitsi kantakirjauksessa :D "Melko tasainen kokonaisuus, hevonen saisi liikkua aktiivisemmin eteen ja säilyttää tasaisemman muodon" kommentteina.

Sittenpä vain kotia kohti. Nyt suunnittelemaan Mimmulle ankaraa treeniohjelmaa, katsotaan mitä vielä syksyn mittaan keksitään.. :) Ensi viikonlopun se saa kyllä huilia (ainakin minun toimestani), kun oman "kesäloman" avaukseni kunniaksi vietän perjantaista sunnuntaihin Ypäjällä kuninkaallisten merkeissä! Sitä seuraava viikonloppu sujuukin taas omien kanssa reissailessa - perjantaina kouluvalmennus, lauantaina estekisat ja sunnuntaina Minin kanssa match show..

Siitä se ajatus sitten lähti..

Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Jotta kuski saa pitkän tauon jälkeen tuntumaa hevoseen, tehdään näin että Mimmu esiintyy valkoisten aitojen merkeissä Espoossa lauantaina. Ei sellaisten, mitä hypitään, vaan sellaisten joiden sisällä pylperretään B-merkin kouluohjelmaa 2010. Iik! Mimmu saa todennäköisesti hjärtslaagin kun se innosta puhkuen saapuu kilpailupaikalle ja havaitsee, että missään ei ole esteen estettä..

Kilpailukutsu
Lähtölistat

Koska minulla edelleenkään ei ole kuvia Mimmusta kouluradalla, piti somistaa kirjoitusta muilla pylperryshenkisillä otoksilla.. :P Ainakin tämän puutteen pääsemme korjaamaan!

Ne varasuunnitelmat

Kesän viimeinen eläinlääkärilasku kolahti postiluukkuun, ja sen kunniaksi ynnäsin mitä varsa-jota-ei-ole tuli kaikkiaan maksamaan. Tulos oli mieltälämmittävä 736 euroa. Aina ei voi voittaa, jne.

On vain löydettävä positiiviset puolet tästäkin. Mimmu nyt pääsee ainakin jossain mittakaavassa kilpailemaan syys- ja kevätkaudella, seuratasolla hoitajansa kanssa, ja aluetasolla (ehkä jopa kansallisella?) ystäväni Annikan kanssa. Tai itse asiassa kenen tahansa kiinnostuneen kanssa ;D Nyt joka tapauksessa selataan ahkerasti kilpailukalenteria ja etsitään kohtuullisen matkan päästä mielellään lauantaisin (koska sunnuntai on minulla työpäivä) järjestettäviä kisoja. Mimmu saattaa jopa tehdä aluevaltauksen kouluratsastuksen pariin, kun 17.9. kisataan Suokit Stadissa -tapahtuman yhteydessä kansallisissa kilpailemattomille suomenhevosille avoin helppo B. Tässä Prix de Agrimarket -luokassa on huikea 250 euron ykköspalkinto.. No ehkä voittoon ei olisi mahdollisuuksia, mutta ainahan voi haaveilla! Myös kantakirjapalkinnon korotus muistui mieleen "ehkä joskus piti" -listalta. Mimmuhan on kirjattu vain III palkinnolla, mutta siinä kyllä olisi potentiaalia saada paremmatkin pisteet koulukokeesta ja liikkeistä. Kirjatessa syksyllä 2008 se oli jo onnellisesti 4 kk tiineenä, joten sekin rasitti tammaa eikä siitä viitsitty väkisin ottaa enempää irti..

Mitä ensi kesänä tapahtuu, onkin sitten asia aivan erikseen. Ajatus siitä, että Mimmua yrittäisi vielä täysipainoisesti esteradoille, tuntuu houkuttelevalta. Hevosessa olisi kykyä vaikka mestaruuksiin asti, mutta mistä rahaa tähän kaikkeen? Vai pitäisikö sille etsiä ratsastaja joka voisi ottaa sen ylläpitoon, löytyisiköhän sellaista? Toisaalta, ei houkuta uusi kesä kiimanmetsästystä epävarmoin tuloksin, ainakaan omaan laskuun. Minjan kun aion ensi kesänä astuttaa ja mielelläni keskittäisin voima- ja rahavarani siihen. Olisihan se myös lähetettävä ratsuoppiin joksikin aikaa vieraalle, ja laatuarvostelukarsintoihin täytyy harjoitella, joten rahanmenoa ei voi estää. Jos Mimmua ei astuteta eikä minulla ole mahdollisuutta sen kilpauraan sataprosenttisesti panostaa, olisi sen vuokralle antaminen ehkä fiksuinta..

Loppuun vielä kuvapläjäys sunnuntailta. Mini kävi pienellä irtohypytyssessiolla ja Mimmuakin piti pitkästä aikaa kuvata, kun se laitumella söpöili.

Mininkään näyttelykausi ei vielä Joensuuhun loppunut, varsa on ilmoitettu kaksiin mätsäreihin syyskuussa. Pääsemme ihan tosissaan leikittelemään sen showhuiskan kanssa, sillä nyt otetaan varsasta kaikki kierrokset irti ;)

100. postaus! (SuoRan valtakunnallinen)

Kuten otsikko kertoo, tästä tulikin blogin sadas postaus :) Ei erityisen hyvä saavutus 2,5 vuotta olemassaolleelta blogilta, tosin..

Erityisen hyvä saavutus sen sijaan oli eilinen retkemme Joensuuhun, valtakunnalliseen suomenratsujen ja -pienhevosten näyttelyyn. Herätys 5:00 ja lähtöaika oli 6:00, kaikki oli jo edellisenä iltana valmisteltu siihen malliin että ei muuta kuin poni ja tavarat kyytiin ja menoksi. Matka-ajaksi arvioitiin 5 tuntia ja aika hyvin se piti, kun suunnitellun huoltopaussin ja ei-suunnitellun Joensuu-sightseeingin kera olimme ajallaan paikalla. Varsaluokkaa vietiin rivakasti arvioiden eteenpäin, joten ilmoittautumisen jälkeen vain annettiin Minille viime hetken puunaus, otettiin muutama verryttelyravipätkä ja ei muuta kuin kehän läheisyyteen vuoroa odottamaan. Olin lopultakin tuunannut itselleni sen mukavasti rapisevan muovipussihuiskaraipan, ja tehoa kyllä oli! Olin pelännyt että viiden tunnin ajomatka veisi mehut varsasta jo valmiiksi, joten valmistauduin herättelemään sitä kunnolla. No, eloa siinä riitti, tuulisella raviradalla se äityi jopa vähän kyttäilemään.

Kehässä Mini suoriutui ihan hyvin, ravi lähti hyvällä mallilla, mutta käynti oli ehkä turhan jännittynyt kun vireystila oli niin korkealla.

Otan arabihevosia näyttelyvalmennukseen.. Eikun Mini pörhisteli edessä olleen palkintopöydän liehuvia ruusukkeita.

Arvostelu kuului:
Tyyppi: Erittäin hyvä, ryhdikäs 9
Runko: Sopusuhtainen syvä pyöreä runko, pitkä kaula, loiva lapa, piirteetön säkä, pyöreä lautanen, hieman ulkolonkkainen 8
Jalat: Ej hieman suppuvarpaiset, yhdensuuntaissiirtymää, hieman sapelissa, tj hieman pihdissä 6
Käynti: Ej ahtaanlaiset, tj ahtaanlaiset, terävä askel 7
Ravi: Ej suorat väljät, tj kapeat, melko joustava 8

Pisteitä siis 38 ja tällä irtosi II palkinto. Palasimme realistisiin arvioihin ja tulostasoon, tässä nyt on taas sellainen arvostelu josta itselle ei jää mitvit-fiilis (oli se sitten "liian hyvästä" tai omituisen huonosta arvostelusta johtuvaa) vaan tällaista osasi odottaakin. Kehuja siitä mistä pitää ja noottia niistä polvista ;) Rennommalla käynnillä olisi tietysti voinut irrota se kasi mikä Sipoon näyttelyssäkin, mutta toisaalta kyntöruunaesiintymisellä siitä ei saa ravia irti.

Parhaan varsan valintaan kutsuttiin kaikki yli 37 pistettä saaneet, joista yksi oli kai jo lähtenyt kotiin joten lopulta meitä oli rinkiä kiertämässä 5 hevosta kai? Neljälle luvassa rahaa. Eep. Mini rankattiin varsaluokan kakkoseksi, voittaja oli I palkittu Kukan Pirske, joka oli silloin Lappeen näyttelyssä paras vuotias ja nyt kehittynyt vielä hienompaan suuntaan. Se oli myös ollut BIS I.

No sitten vain kamat kasaan ja kotia kohti oikein hyvillä mielin. Etenkin ne 118 euroa bensarahaa lämmittivät tässä melkein 700 kilometrin ajelussa. Kotimatka sujui ongelmitta ja saavuimme Ratsumäelle kuuden aikaan. Kahdentoista tunnin reissu siis, mutta kannatti se!

Horzen Blogikilpailu: Pohjalta on vain yksi suunta - ylöspäin

Usein varsinkin ei-hevosihmisille joutuu selittämään, miksi minulla oikein on hevosia. Niin, miksipä tosiaan.. Ravi- tai ratsastuskilpailut olisivat se helposti ymmärrettävä vastaus. Pitkäksi venähtävä ja varsinaista kysymystä kiertelevä "no minä vähän yritän kasvattaa, näyttelyissäkin käydään välillä ja tietysti harrastan ratsastusta siinä sivussa, ei mutta en minä kilpaile.." -mutina herättää aina vähän hämmentyneitä katseita, etenkin kun hevosteni pitäminen kotitallissa tarkoittaa että minulla kuluu valtavasti sekä aikaa että rahaa tähän "no minä vähän yritän" -puuhasteluuni. Hevosten kasvatusta on vaikea mieltää harrastukseksi, tai ylipäänsä järkeväksi ajanvietteeksi. Ja minun on vaikea pokerinaamalla edes nimittää itseäni kasvattajaksi, kun varsoja on syntynyt vasta tasan se yksi, ja seuraavaa voi Mimmun nyt valitettavasti jäätyä tyhjäksi odotella aikaisintaan 2013, joten tulevaisuudennäkymiäni tällä saralla ei voi erityisen valoisiksi kuvata juuri nyt.. Kasvattajan "urasta" olen kuitenkin aina haaveillut, ja sitä silmällä pitäen myös opiskellut hevoskasvatusta.

Oli laji tai tavoite mikä hyvänsä, hevosten kanssa kaikki tapahtuu aina pitkällä tähtäimellä, ja unelmat ovat vaarassa sälähtää rikki pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Hevosihmiset ovat myös aika raadollista kansaa. Haaveistaan ja unelmistaan on mieluummin hiljaa, koska vähättelijöitä kyllä riittää, ja ne vastoinkäymiset ovat ennemmin sääntö kuin poikkeus. On mukamas parempi suhtautua menestymisiinkin asenteella "kyllä tämä tästä vielä suruksi muuttuu" kuin antaa itsensä nauttia kerrankin työnsä hedelmistä. Mutta juuri niistä pienistäkin onnistumista syntyy motivaatio tähän, palo jatkaa vaikka kuinka ulkopuolisen silmään touhu näyttäisi epätoivoiselta :)

Unelman tavoittaminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Suunnitelmia, varasuunnitelmia, ja varasuunnitelman varasuunnitelmia. Välietappeja, joiden kautta kärsivällisesti kavutaan kohti sitä suurta unelmaa. Joskus kovasta yrityksestä huolimatta mätkähtää pohjalle ennalta-arvaamatta, eikä enää tiedä mihin sieltä jatkaa. Joskus se voi olla hyväksi. Silloin ehtii tarkistaa tavoitteensa. Onko se realistinen? Haluaako sitä itse todella, vai onko kyse ollut vain muiden odotuksiin vastaamisesta? "Varo mitä toivot, sillä se voi toteutua" on sanonta, jonka ymmärtää vasta kun sen on elänyt. Mutta jos se unelma on oma ja se on taistelemisen arvoinen, siihen taisteluun varmasti löytää voiman ja keinot.

No, mistä minä siis unelmoin? Nyt on lupa antaa näppäimistön laulaa! Minun unelmani on kasvattaa mahdollisimman hyvä suomenhevosratsu. Ikäluokkakilpailumenestyjä, kansallisen tason kilpahevonen. Se, jonka nimen kaikki tuntevat vielä vuosien kuluttua. Hyvärakenteinen, laadukas ja lahjakas. Minun unelmani on joskus seistä innosta hihkuen Ypäjän derbykentän laidalla, kun se minun kasvattamani hevonen laukkaa siellä ruusuke suitsissaan, voittajan loimea kantaen. Näettekö te? Tuo on minun tammani varsa. Ehkä jopa minun tammani varsan varsa, minun kasvatustani jo useammassa sukupolvessa. Minä valitsin sille parhaan mahdollisen isäoriin. Minä näin lopputuloksen, minulla oli tavoite. Minä jännitin, minä odotin, minä kestin ne vastoinkäymiset ja pettymykset, mutta lopulta minä silitin tuon hevosen silkinpehmeää varsakarvaa kun se oli muutaman minuutin vanha. Minä uskoin siihen hevoseen silloinkin, kun muut ehkä eivät. Minä olen uhrannut aikaa, rahaa, verta, hikeä ja kyyneliä sen eteen. Kaikki nämä vuodet. Mutta unelmastani en luopunut. Ja lopulta se voi olla totta.

Tämän blogitekstin avulla osallistun Horzen bloggauskilpailuun ja minulla on mahdollisuus voittaa 500 euron lahjakortti Horzen verkkokauppaan, www.horze.fi.

Tyhjä

Nyt kävi sitten näin.

Vaan eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Maksoinpa sitten Mimmulle kisaluvan tälle kaudelle, jos se vaikka pääsisi toteuttamaan itseään.. Nyt ei muuta kun treeni päälle kesän kevyehkön liikutuksen jälkeen.

Turpiin vaan ja onnea

Nyt kyllä tuli sitä kaivattua kylmää kyytiä! Pessimisti ei pety, enkä kyllä voi edes sanoa olevani pettynyt. Olisiko sitten shokkia ilmassa, mutta lähinnä naurattaa tämän päivän Kausalan show'n näyttelymenestys.

Hyvinpuunattu varsa käyttäytyi, lastautui ja matkusti kuin unelma. Oli iilimadoksi jopa mukavan virittynyt verrytellessä ja yritti kovasti liikkua kehässäkin vielä. Lausunto luettiin heti arvostelun jälkeen, ja oli oikein asiallinen.

© Niina Pilli

Hyvin kehittynyt, lihaksikas ja ryhdikäs
Hyvänmuotoinen kaula, hyväas. lapa, hyvä syvyys, lyhyehkö lautanen
Vinot ja painuneet etupolvet
Tahdikkaat lavoista irtonaiset mutta takaa jäykät liikkeet
(näyttelyssä arvostelu oli vain sanallinen, ei pisteitä siis)

Siinähän sitä sitten ihmeteltiin, kun luokkamme loppuarvostelussa ruusuketta kiikutettiin nenän edestä yhdelle sun toiselle. Olimme kaksivuotiaiden viimeisiä, ja saimme III palkinnon. Tuolla lausunnolla. Perusteena että, vaikka varsa muuten on oikein korrekti, on varsalla niin kurjat polvet että tämä ei käyttöäkään ehkä kestä, joten ei sitä paremmin voi palkita. Miten nyt tuohon sitten suhtautuisi. Kaksi kertaa on tälle vuodelle jo arvosteltu ja toki tiedän että asennot ovat huonot, mutta että noin huonot..

Ei siis muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, Joensuu kutsuu kahden viikon päästä.. :)

Töihin vaan

Näyttelyiden vääjäämätön lähestyminen muistutti, että pitäisi sen varsan kanssa jotain varmasti tehdäkin. Tänään siis rakensin vaihteeksi esteet ja kujan kentälle, ja menimme Minin kanssa vähän irtohypyttämään. Aluksi se sai verrytellä irti, sitten otettiin pari pientä verkkahyppyä ja kun meno oli niin kevyttä ja helppoa, nostettiin estettä lopulta aika korkealle. Taisi muuten olla ensimmäinen kerta kun hypytettiin okseria. Kun varsa juoksi kujaan niin innolla, sain lopuksi jonkinlaisen kuvankin napattua :)

Nyt pitää ryhdistäytyä vaihteeksi ja muistaa hypyttää varsaa ihan säännöllisesti. Jos saisi vähän lihaksia pintaan ja laidunmahaa pois ennen valtakunnallista näyttelyä..

Varsaa suitsiessa muuten huomasin, että kuolaimet alkavat jäädä hitusen pieniksi.. Krhm, onkohan niin ettei sillä ole ollut suitsia päässä Lappeenrannan jälkeen? No, huomenna siis ostoksille suunnattava. Kouvolan Hevostarvikkeessa sopivasti oli jotain tarjouksiakin meneillään..

336 km, 4 h 57 min

Näyttelyhulluus iski ihan lopullisesti, kun koko kesän jahkaamisen jälkeen viimeisen ilmoittautumispäivän uhkaavasti lähetessä ryhdyin ihan tosissani miettimään, lähdetäänkö Minin kanssa kuitenkin 20.8. SuoRan valtakunnalliseen suomenhevosratsujen ja pienhevosten näyttelyyn Joensuuhun. Matkaa on Google Mapsilta kysyttäessä otsikon lupaamat kilometrit, aika-arvio tietysti kopin kanssa ajellessa ylittyy.. Mutta hei, kerran se vain kirpaisee. Ja perjantaina laitoin ilmoittautumisen menemään! Nyt vain toivotaan, että näyttely alkaisi vasta klo 12, jotta ei tarvitsisi yön yli kestävää reissua tehdä. Pitäisi kuitenkin järjestää majoittumiset hevoselle ja huoltojoukoille, ja kustannuksiakin tämä mukavasti lisäisi.. Mutta ei myöskään houkuta ajatus matkaan lähdöstä aamuyön tunteina.

Itse asiassa Mini on jo kokenut näyttelyhevonen. Tässä valtakunnallisissa 2008 Mimmun kanssa, ja siellähän se varsa on mahassa kasvamassa!

Tulevana lauantaina vuorossa KJR:n järjestämä show-näyttely Kausalassa, onneksi ihan "omilla nurkilla". Tavallaan vähän hirvittää lähteä näyttelyihin nyt, kun siellä Lappeenrannassa meni niinkin hyvin (mitä edelleenkään en ihan käsitä). Parempi kuitenkin lähteä hakemaan se kylmä totuus ennen kuin jää liikaa leijumaan yhden Best in Show -tittelin kanssa ;) Eihän sitä tiedä.

Lastausharjoituksiakin jatkoimme perjantaina Mimmun hoitajan ollessa tallilla kaverinsa kanssa, lastaus sujui silmänräpäyksessä, ajeltiin sitten pihan ympäri ja purettiin varsa. Helppoa kun heinänteko, joka tosin ei ole erityisen helppoa..?

Ensimmäiset lastausharjoitukset

Mimmu kävi vielä aamulla tunnustelemassa, onko kiima ohi (astutettu sunnuntaina ja tiistaina ja oli ohi nyt, eli toivotaan parasta!), joten minulla oli auto ja traileri pihassa valmiina. Koittaisiko lastata Miniä? Sen kanssahan lastausta ei ihan virallisesti ottaen olla koskaan harjoiteltu oman kaluston puutteessa - on vain tarpeen vaatiessa lähdetty reissuun (eli kerran vuotiaana näyttelyyn ja kaksi kertaa nyt 2-vuotiaana) ;) Nyt kun on taas oma traileri, on korkea aika opettaa varsa helpoksi lastata.

No ei muuta kun tuumasta toimeen, varsalle naruriimu päähän, taskut täyteen porkkanoita ja nokka kohti traileria. Tavoitteena oli pitkän kaavan tehdä selväksi että kopissa on kivaa, ulkona ei. Koska tein varsanopetusta tapani mukaan yksin eikä ollut mikään kiire, ottaisimme ihan vaikka askeleen kerrallaan ja sitä rataa. No. Kävelimme pysähtymättä sisään traileriin. Ei tämän näin pitänyt mennä :D Mini sai suun täydeltä porkkanoita rouskuteltavaksi, ja oli kuin joka päivä olisi tehty näin. Otettiin muutaman kerran uusiksi, välillä pysäyttäen ja peruuttaen/ottaen eteenpäin "kesken matkaa". Yksin ollessa en tietenkään voinut kuin kävelyttää varsaa traileriin ja pois, puomien ja sillan sulkemisen yrittäminen yksinään ei olisi ollenkaan järkevää, vaikka ajan myötä tavoitteena onkin varsa jonka saa yksin lastattua, kuten emänsäkin :)

Että jos joku lukijoistani ihmettelee miksi loppuviimein kirjoitan Minjan kanssa puuhasteluista, niin tässä on syy.. Yleensä sen kanssa käy kaikki kuin tanssi, ja siitä seuraa hyvin epärealistiselta kuulostavaa varsabloggausta! :D

Kengättömyysraporttia

Kengättömyys taas tasaiseen tahtiin tuntuu kuumentavan tunteita eri foorumeilla. Kun pitkään aikaan en ole kertonut siitä, miten meidän "kokeilumme" edistyy, niin eiköhän nyt voisi senkin tehdä :) Viimeksi olen tainnut kevään korvilla arvuutella, miten tässä oikein käy lumien lähdettyä.

Mimmu on ollut kengättä nyt kohta vuoden. Sekä etu- että takakavioissa alkaa olla nyt kasvanut "läpi" tänä aikana kasvanut kavio. Etenkin takakavioissa kasvuraja on todella selvä, kavioissa oli lievä vinous joka lähti heti suoristumaan kun kengät otettiin pois. Vuolulla tätä ei ole tarvinnut korjata, kavio lähti itse kasvamaan oikeaan suuntaan. Bootseja on käytetty koko ajan vähemmän, kaviot ovat todella vahvat eikä mitään ongelmia ole ollut. Bootsit (Cavallo Sport) ovat kestäneet hyvin kovilla sorateillä ratsastusta, kulumaa ei ole paljonkaan tullut lisää sen jälkeen kun "pintakarkeus" lähti. Sen verran kuitenkin on pohja ohentunut, että nastoja noihin ei enää saa kiinni, eli talveksi pitää ostaa uudet bootsit nastoitettaviksi. Olen vähän miettinyt Easyboot Trailien ostoa ihan vertailun vuoksi, mutta toisaalta olen ollut Sporteihinkin kovin tyytyväinen!

Yksi harvoista kuvista missä Mimmulla on bootsit jalassa. Tämäkin kännykällä otettu. Tässä ollaan juhannusretkellä Sumiaisen luona (n. 10 km suuntaansa), tosin käynnin tarkoitus oli vain valokuvien kotiintoimitus. Meillä ei ole (vielä) gaiterseja bootseissa, mutta lampaankarvapehmusteet olen niihin askarrellut. Bootseja on nyt käytetty vain etujaloissa.

Ensi talven suhteen pitääkin jo miettiä, saako Minjakin jalkaansa bootsit, vai kengät, kunhan sen ratsutus alkaa.. Mahdollisimman pitkään sen tietysti mielellään pitää ilman kenkiä, ja astuttaahan se olisi tarkoitus kuitenkin ensi kesänä, joten saisi ainakin sinne nelivuotiaaksi olla ilman mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, ja edellyttäen tietysti että kaviot kestävät hyvin. Kengättömyysuskonnon kannattaja tietysti pitäisi itsestään selvänä että sen kaviota eivät naulat pääse vahingoittamaan.. No, ei nyt ihan niin villeiksi heittäydytä. Kilpahevonenhan tuosta ehdottomasti on tarkoitus tulla, joten sen mukaan eletään. Kyllä todistetusti on pidetty urheiluhevosia terveenä kenkien kanssa aika kauan ;) Mutta jännäähän se olisi katsoa, miten pitkälle ilman kenkiäkin pääsee. Mitenkään yleistämättä, sen vaikutelman olen saanut että pääasiassa taitavat "kengättömyysporukat" olla ihan harrastehevosten pitäjiä, ja hevosen välineistämistä kilpailuun katsotaan vähän karsaasti (näin ainakin Suomessa, maailmalta kyllä löytyy tarinoita menestyvistä kilpahevosista).. Ja senhän nyt tietää, miten epäilevästi kengättömyyteen yleisesti suhtaudutaan, vaikka se monelle hevoselle voisi olla ihan toimiva ratkaisu. Ainakin nyt Mimmun kanssa kokemukset ovat olleet pelkästään positiivisia. Mutta kokeiluhan tehtiin ihan vain kokeilun vuoksi, ei kenkienkään kanssa mitään varsinaista ongelmaa koskaan ollut, satunnaisia irtokenkiä lukuunottamatta.

No, näistä ylevistä pohdinnoista arkisempiin toteamuksiin! Mimmu ultrattiin tänään, ja todellakin on kiima aluillaan. Sunnuntaina oriin luo ja uusinta tarpeen mukaan tiistaina :)

Horzen Blogikilpailu: Muistoja muutaman vuoden takaa

Horzen tämänkuisen blogikilpailun tehtävänä on kirjoittaa luova artikkeli jostain muistosta hevosen kanssa, tai ratsastuksesta yleensä. Haastavaa!

Ajatukseni palasivat heti kesään 2008, ja Mimmun edelliseen astutukseen. Koska blogi on aloitettu vasta vuonna 2009 Mimmun ollessa pitkälle tiineenä, ei tuosta ajasta olekaan juuri mitään kirjoitettu. On nimittäin hyvä muistaa, että vaikka tiinehtyminen sujuikin kuin tanssi, ihan helpolla ei silloinkaan päästy..

Tamma oli juhannuksen ajan oriin luona Riverrridge Ranchilla Joutsenossa, ja kiiman loputtua lähdin sitä hakemaan kotiin. Mimmu nousi tapansa mukaan kiltisti trailerin kyytiin ja matka saattoi alkaa. Puolisen tuntia ajeltuamme kävi se, mitä kenellekään ei hevosta kuljettaessa toivoisi: kuului kova pamahdus ja mustaa savun tuprutusta näkyi sivupeilissä - trailerista puhkesi rengas! Onneksi traileri pysyi pystyssä (kyseesssä vielä yksiakselinen malli). Pysäytin yhdistelmän varovasti tien laitaan, missä purimme hevosen kyydistä, keskellä vilkasta autotietä. Siirsin vielä auton ja trailerin hieman sivummalle, missä tutkimme vaurioita ja mietimme, mitä seuraavaksi. Tässä kohdassa seuraa kokemuksen syvällä rintaäänellä hieman opetuksen sanoja.. Mukana oli kyllä trailerin vararengas. Mukana oli kyllä tunkki, ja rengasavain. Mutta on syytä tarkistaa, että auton paksissa kulkeva rengasavain on sellaista pulttikokoa, että se käy myös trailerin renkaisiin..! Ikävää, että tällaiset asiat tulee oppia kantapään kautta.

Siinähän seisoimme, valtatien reunassa, kaukana lähimmästä huoltoasemasta tai muusta asutuksesta. Mimmu onneksi suhtautuu elämään asenteella ”niin kauan kuin riittää ruokaa, kaikki on hyvin” - nytkin se ruohosti metsänreunassa vailla huolen häivää, kuin tällainen lakisääteinen ruokatauko kuuluisi asiaan. Itse olin aivan paniikissa, miettiessäni miten oikein pääsemme kotiin, ja miten käy sen mahdollisen tiineyden tällaisessa hyökytyksessä. Ei auttanut kuin soittaa tiepalveluun, mistä onneksi saimme teiden ritarin kiinni ja apua renkaanvaihtoon. Muhkean laskun saatuani oli aika lastata hevonen taas kyytiin.

Koska päivässä ei suinkaan riittänyt vastoinkäymisiä tarpeeksi, kävi vielä niin että lastaussiltaa avatessa se tipahti arvaamatta sitä toiselta puolelta laskevalta, ja oma selkäni kärsi tästä rusahduksesta niin, että ratsastamaan ei ollut juuri asiaa koko kesänä, ja edelleenkin vamma muistuttaa olemassaolostaan aika ajoin. Kun lopulta pääsimme kotiin, itse hirvittävästä selkäkivusta kärsien, oli iloisena yllätyksenä toinen hevoseni hukannut itseltään kengän. Ennen kuin kenkää ehdittiin laittamaan takaisin, seuraavana päivänä hevonen karkasi tarhasta, tuloksena sen kengättömän kavion kuluminen onnettomaksi nysäksi kylän asfalttiteillä rallatellessa. Hevonen kyllä juoksi suoraan takaisin kotiinkin ennen kuin etsintäpartio ehti liikenteeseen, onneksi. Tapana oli tämän jälkeen sitten vitsailla, että kulttuurinnälkäinen Hirmu käväisi läheisessä kesäteatterissa ;) Kengän takaisinlyönti tuohon onnettomaan kavionpalaan päättyikin sitten kaviopaise-epäilyyn, hauteiden paketoimiseen ja muutaman päivän karsinassaoloon.. Tulin miettineeksi hartaasti ja syvään, mikä tässä hevosenpidossa oikein viehättää, kun pientä valonpilkahdustakaan ei minulle suotu. Kyseinen kesä ei todellakaan ollut onnekas! Näiden tapahtumien jälkeen sain vielä kärsiä muun muassa varpaan murtumisen, sekä jouduin tikkauttamaan käteni. Mimmukin kerran loukkasi itsensä niin, että veren määrästä päätellen sen olisi voinut luulla vuotaneen kuiviin. Vaikka tästä on jo muutama vuosi aikaa, edelleen karmiva näky tamman kirjaimellisesti verellä kuorrutetusta jalasta saa sydämen jättämään välistä pari lyöntiä. Kyseessä kuitenkin oli, luojan kiitos, vain pieni haava, joka oli sattunut todella pahaan paikkaan.

Sanomattakin selvää, että tällaisessa tuuriputkessa olin aivan sataprosenttisen varma, että tamma ei tiinehdy - tähtiin on kirjoitettu että kaikki maailman epäonni lankeaa minun niskaani, ja sillä hyvä. Muutama viikko astutuksen ja koko tämän show'n jälkeen olivatkin kohtalon hetket käsillä, kun koitti aika ensimmäisen tiineystarkastuksen. Jo valmiiksi pettyneenä toin tamman talliin eläinlääkärin tutkittavaksi. Olin niin varautunut siihen, että alkiota ei olisi, että tamman toteaminen tiineeksi yllätti minut täysin. Mutta eihän se voi olla! Oli se. Ja oli vielä seuraavassakin tarkastuksessa. Kaikesta tästä piinasta huolimatta minua todellakin siunattiin maailman ihanimmalla varsalla, joka syntyi seuraavan vuoden toukokuussa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tämän blogitekstin avulla osallistun Horzen bloggauskilpailuun ja minulla on mahdollisuus voittaa 500 euron lahjakortti Horzen verkkokauppaan, www.horze.fi.

Ja taas mennään

Totuuden hetket olivat käsillä, kun Mimmua tänään ultrattiin pienen hengähdystauon jälkeen. Jos toivoakaan ei olisi kierron normalisoitumisesta, saisi varsaprojekti valitettavasti tälle kesälle jäädä. Mutta! Tekikö tehtävänsä luontaishoidot vai aika, mutta sikäli normaalitoimiselta näytti tamma, että sai kiimapiikin ja ultrataan perjantaina, jos todellakin olisi astutuskypsä viikonloppuna. Toinen vaihtoehto olisi ollut viedä tamma oriasemalle jossa pääsee "jatkuvaan seurantaan" luonnostaan tulevaa kiimaa odottamaan, mutta tämä vaan on mennyt niin kalliiksi jo muutenkin.. Katsotaan nyt tämä mahdollisuus. Jos ei tiinehdy (tai edes tule kiimaan), ensi keväänähän se varmasti on viisainta viedä asemalle, antaa päivähoitomaksujen raksuttaa ja pitää tamma siellä kunnes tulosta syntyy. Keinosiemennyksellä voisi saada parempaa tulosta, mutta ainakaan tällä kaudella ei nyt oria mennä sen vuoksi vaihtamaan. Ja luomunahan tämä viimeksikin tiinehtyi oikein hyvin. Melkoisen stressaava on ollut tämä kesä kaikille osapuolille :P

Ja nyt muuten kelpaakin mennä! Olen tässä pitkin kevättä ja kesää etsinyt sopuhintaista traileria, jotta helpottuu ainainen kuljetusten järjestäminen. Vähän matkustanut Minikin pitäisi rutinoida varmaksi koppiin menijäksi, ja ensi keväänä viimeistään sen kanssa pitäisi reissata laatuarvostelua varten harjoittelemaan. Ja kun ensi kesänä parhaassa tapauksessa on tarkoituksena astuttaa molemmat, ja ehkä ihan parhaassa tapauksessa Mimmulla olisi se varsakin alla.. Ehdottomasti jo tarvitsi oman trailerin. Periaatteessa hakusessa oli 1,5 hevosen traileri kun vetoautokin on ihan farmari vain, mutta nytpä sattuikin vielä osuvampi peli. Kevyt kahden hevosen kaksiakselinen lasikuitukoppi, eikä hinnalla pilattu. Tässä matkustaa hyvin vaikka tamma varsoineen (kun nyt olisi ensin sellainen!) tai kaksi varsaa/nuorta. Ikää tällä Fredillä jo on (enemmän kuin minulla :D), mutta todella hyvin se on pidetty ja kunnostettu. Eipä siis auttanut muu kuin ajella perjantaina Nurmijärvelle J. Matikaiselle koppikaupoille :) Hieno on traileri, tilava ja ihan moitteettomassa kunnossa.

Mini ihmettelee pihaton ikkunasta maailman menoa. Joko niitä lastausharjoituksia ryhdyttäisiin.. Vai näyttelyharjoituksia.. Hmmm..

Aina ei voi voittaa, mutta yrittää saa aina, ja muita kliseitä

Olen tässä miettinyt, mitä blogiin oikein tämänhetkisestä tilanteesta päivittää, ilman että siitä muodostuu angstia tihkuva vuodatus siitä, miten eniten v*tuttaa kaikki. No.

Kirvestä ei ole vielä heitetty kaivoon Mimmun suhteen (mutta ote varresta alkaa jo uhkaavasti livetä), viimeisenä vetona olemme kokeilleet vaihtoehtoisten hoitomuotojen apua hormonitoiminnan käynnistämiseksi. Eläinrefleksologi kävi hoitamassa Mimmua perjantaina (vyöhyketerapiaa, akupunktiota ja homeopatiaa) ja tulee uudestaan keskiviikkona. Elämäntapaskeptikkona olen aina suhtautunut jokseenkin epäilevästi "näihin juttuihin", mutta hei, tässä on nyt kaikki keinot käytettävä vielä kun kesää on jäljellä. Onhan näistä monelle apua ollut. Ja jos tässä ei mitään saada tapahtumaan, aloitetaan ensi keväänä jo hyvissä ajoin tämänkin puolen huolehtiminen.

Sikäli jos tamma minulla ensi keväänä on. Voi vitsi, nyt se angsti tulee kuitenkin. Koskaan en ole kuvitellutkaan että harkitsisin Mimmun myymistä, mutta täytyy myöntää että nyt se on pieninä välähdyksinä kummitellut takaraivossa. Ehkä se haluaisi mieluummin olla (kilpa)ratsu kuin siitostamma? Jos myisin Mimmun, ei minun tarvitsisi enää miettiä, mitä teen Minjan kanssa. Se saisi jäädä minulle, se olisi mielenkiintoinen projekti vuosien ajan viedä eteenpäin. (Eikä asiaa ollenkaan helpota se, että vielä jonain kauniina päivänä tässä pitää itsekin hankkia joku aikuisten oikea ammatti, eikä se kaunis päivä voi tulla liian aikaisin mikäli työtilanteeni jatkuu aina vain näin epämääräisenä. Joten siis todellisuudessa helpoimmalla tästä syöksykierteestä pääsisi kun laittaisi pisteen tälle hevostouhulle nyt ihan kaiken kaikkiaan.. Mutta miten noin hyvistä hevosista voi päästää irti?)

Minun hyväntuuliseen talliblogiini ei ollenkaan kuuluisi tällainen kirjoittaminen! No, aina ei ole hyvä päivä. Eikä hyvä vuosikaan.

Yritetään nyt edes lopettaa tämä johonkin positiiviseen. Minjan kanssa olisi taas kerran treenailtava näyttelyhommia, koska 6.8. pukkaa ohjelmistoon suomenhevosten shownäyttelyä Kausalassa. Ja nyt on ihan oikeasti keksittävä joku niksi (jos askartelisin sellaisen arabinäyttelyhuiskan?) millä se kehässä ravaaminen saadaan kuntoon, nimittäin rupean kyllä itkemään jos se tekee sen jumituksensa taas :D Vaikka siitä könkkäyksestä viimeksi ysin ravi muodostuikin. Liikoja ei uskalla toivoa menestyksestä, pitää olla realisti ja muistaa että shownäyttely on aina shownäyttely, ja tuomareilla on omat mieltymyksensä.

Operaatio kaaoksen kesytys

Satulahuone (kooltaan noin 2 x 3 metriä) on jo pikkuhiljaa kertynyt ovelle asti täyteen tavaraa, jolle ei ole mitään varsinaista paikkaa. Ja tavaraa kyllä on paljon. Mimmun käytyä esteleirillä viime viikolla oli senkin kamoja vielä vähän levällään, ja kaiken kukkuraksi ne viisi uutta satulahuopaa Bastionista. Oivoi.

Tästä lähdettiin. Jösses. Yritän kyllä pitää melko siistiä tallia, mutta yhtälö liikaa tavaraa + liian vähän säilytystilaa oli johtanut huomaamatta tähän kaaokseen. Levällään lattialla huopia ja loimia ja laatikoita täynnä sitä, tätä ja tuota..

Ideoita pursuten siirryin eilen läheiseen Robin Hoodiin ja palasin varastohyllyn ja muutaman uuden säilytyslaatikon kera. Kasasin (yllättävän helposti) metallisen hyllykön, ja sitten pitikin rientää töihin.

Tänään projekti jatkui aamusta satulahuoneen totaalisella tyhjennyksellä ja siivouksella. Yhden rikkinäisen satulatelineenkin ruuvasin pois seinästä. Eiköhän kolmelle satulalle riitä viisi telinettä..

 Tavaraa, siis osa niistä. Oikeassa nurkassa häämöttää varastohylly odottaen oikeaa paikkaansa satulahuoneessa.

Välillä piti käydä kuvaamassa Miniä, joka laitumella pörhisteli keksittyään, että kun kovasti hirnuu, naapurin hevoset vastaavat :)

Varastohylly löysi paikkansa (ja täyttyi saman tien satulahuovista.. eikä tuossa todellakaan ole kaikkea, hyvin iso pino on matkalla pesuun) ja muukin kalustus sai vähän vaihtaa järjestystä. Ylimääräiset suitset ja nahkavarusteet piiloutuivat säilytyslaatikkoihin, eivätkä suitsitelineet enää pursuile. Projekti on edelleen kesken, mutta alkaa näyttää valoisammalta!  Pitää nyt myös laittaa myyntiin muutamat loimet ja muut, jotka ovat pyörineet nurkissa odottaen jotain "parempaa hetkeä"..

Helteinen Hamina

 Huh huh! Takana kahden päivän irtiotto arjesta ja Hamina Bastioni Horse Festival. Hamina kun sijaitsee ihan kivenheiton päässä, olihan sitä paikalle lähdettävä. Kelit olivat aivan läkähdyttävät, mutta ei nyt valiteta - onpa kaikilla olleet hyvät heinäpoudat tällä viikolla.. Sitäpaitsi leipätyöni (hah hah..!) leipomossa on siedättänyt minut äärioloihin varsin hyvin. Katsomossa istuminen oli kuitenkin yhtä tuskaa, tänään pysyttelin suosiolla enimmäkseen kentän toisella laidalla, missä tuuli kiersi ihanasti.

Hilauduttuani paikalle perjantai-aamuna katsastin expon ensimmäisenä. Pikasilmäyksellä katselin, että ei nyt kummoinen valikoima. Varttia myöhemmin raahasin valtavaa satulahuopakassia, joten se siitä sitten :D Mukaan tarttui kolme Equilinen ja kaksi Eskadronin huopaa, ostin kun halvalla sain -hengessä. Mitäänhän en tarvitse, varsinkaan satulahuopia. Pahin ylilyönti oli se, että yksi Equilinen huovista oli übersöpöstelyn huipentuma, uudesta Hello Kitty -mallistosta harmaa yleishuopa vaaleanpunaisilla kanteilla! Jos jaksaisin niin ottaisin näistä ihanuuksista kuvatkin.. Perjantai meni muutenkin vähän törsäilyn puolelle, nautin Bläk-ravintolan suussasulavan grillatun härän ulkofileepihvin ceasar-salaatilla (19 euroa - siis pihvi ja muutama rehu! mutta hyvää se oli). Mutta onhan tuollainen tarjonta käytettävä hyödykseen, ja Bastioni kuitenkin on vain joka toinen vuosi :)

Lauantaina kukkaronnyörit oli tiukasti köytetty, ostin vain aiotusti Lähtövuorossa Anna-Julia Kontio -kirjan SRL:n ständiltä ja täydensin Tunne Hevonen -kokoelmaani muutamalla puuttuvalla lehdellä. Muuten keskityin esitteiden keräilyyn, ja tuttujen tapaamiseen. (Ja epähuomiossa olin päässyt telkkariinkin..)

Toki siellä Bastionissa ratsastettiinkin, mutta täytyy sanoa että vähän halju vaikutelma jäi itse kisoista, ei vain ollut sellaista kunnon fiilistä. Suomalaismenestystä oli niukasti, ja kouluratsastusta nähtiin vain vähän näytöshenkisessä neljän ratsukon kutsukilpailussa. Tämän päivän pääluokan, Hamina GP:n voitti ihana taloja hyppäävä Cocodrillo johon ihastuin jo eilisessä Masters-luokassa, ratsastajanaan Giovanni Consorti. Jessica Timgren - Zanra Z sijoittui viidenneksi. Huomenna hypätään Nations Cup -osakilpailu, jossa suomalaisten menestyminen näyttää kahden ensimmäisen päivän tulosten perusteella aika kaukaa haetulta. Mutta, koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.. ;)